Botox-hoito ”ryppyilevän rakon” hoitokeinona

Systeeminen skleroosi on joissakin tapauksissa merkittävä osasyy ”pissavaivoihin” eli alavirtsateiden toiminnan ongelmiin.  SSc:n ja virtsaamisongelmien yhteydestä kerroin tällä sivustolla jo 17.10.2021 blogikirjoituksessani, jonka nimi on ”Hätää kärsimässä”.  Vuonna 2022 julkaistusta kirjastani ”Systeeminen skleroosi ja morfea” löytyy virtsankarkailua ja sen hoitoa koskevaa tekstiä sivuilta 97–99. Täydennän hoitokeinoja koskevia tietoja kertomalla tässä bloggauksessani Botox-hoidosta.

SSc-diagnoosin saaneiden ihmisten inkontinenssiongelmien perimmäisenä syynä pidetään autonomisen hermoston virheellistä toimintaa.  Useimmat diagnoosin saaneet ja pitkää sairastaneet ovat voineet myös käytännössä ja omalla kohdallaan todeta, että ruoansulatuselimistön ja virtsateiden toiminnan ongelmat voivat olla läheisessä yhteydessä. Molemmilla on neurologinen tausta! Pidätysongelmat alentavat merkittävällä tavalla sairastavien elämänlaatua. Ulosteinkontinenssi on ollut pidempään ja yleisemmin tiedossa oleva oire, mutta virtsaamiseen liittyvien ongelmien yleisyydestä ei ole tiedetty riittävästi. Sen takia näistä ongelmista kärsivän tulee kertoa nolostelematta oireestaan lääkärille, jotta hän voisi saada lähetteen jatkotutkimuksiin. Jos vaikeudet liittyvät ulostamiseen, asiatuntijalääkäri on gastroenterologi (maha-suolikanavan sairauksien hoitoon perehtynyt erikoislääkäri). Virtsan pidättämisen ongelmissa tarvitaan urologin apua. Jos vaiva ei ole kovin paha, lääkemääräyksen voi saada muultakin lääkäriltä. Urologian erikoislääkäri on virtsaelinsairauksien ja miesten sukupuolielinten sairauksien hoitoon erikoistunut kirurgi. Hän hoitaa sekä miesten että naisten virtsateiden sairauksia.

Botox-sana tuo usein mieleen ryppyjä pelkäävän vanhenevan naisen, jonka kasvot lukuisat Botox-hoidot ovat jähmettäneet ilmeettömiksi. Botox on kuitenkin ennen kaikkea lääke, lihasrelaksantti. Sitä käytetään monien kehon sairauksien hoitoon. Se sisältää vaikuttavana aineena botuliinitoksiinia, jota annetaan pistoksena joko lihakseen, virtsarakon seinämään tai syvälle ihoon. Se vaikuttaa estämällä osin hermoimpulssien pääsyn lihaksiin, joihin pistos on annettu, ja vähentää lihasten liiallista supistelua. Botox-pistoksilla voidaan hoitaa sekä miesten että naisten yliaktiivista rakkoa ja pakkovirtsankarkailua. Näille häiriöille on ominaista äkillinen tarve tyhjentää rakko ja normaalia tiheämpi virtsaamistarve.  Botuliinitoksiinin ruiskutus rakkolihakseen tehdään pitkällä taipuisalla neulalla virtsarakon tähystyksen eli kystoskopian yhteydessä geelipuudutuksessa ruiskuttamalla botuliinitoksiinia virtsarakon lihasseinämään. Tähystyksessä käytetään jäykkää tai taipuisaa kystoskooppia, rakon tähystintä.  Rakko täytetään puolilleen, jolloin rakon seinämä on mahdollisimman paksu, mutta rakko on kuitenkin laajentunut pallomaiseksi. Pistoksia laitetaan kerralla useita eri kohtiin rakkolihasta.

Botox-hoitoon turvaudutaan, jos muut hoidot, esimerkiksi virtsarakkoa rentouttavat lääkkeet, eivät ole tehonneet. Botoxin vaikutus perustuu yliaktiivisesti supistelevan rakkolihaksen lamaamiseen. Neurologisiin sairauksiin, kuten MS-tautiin ja Parkinsonin tautiin, ja selkäydinvammoihin liittyviä virtsarakon toimintahäiriöitä hoidetaan usein ensisijaisesti Botoxilla. Myös systeemiseen skleroosiin liittyvän virtsainkontinenssin syy on usein neurologinen. On huomattava, että Botox-hoito ei sovellu ponnistusvirtsankarkailun hoitoon, eikä potilaille, joilla on virtsarakon tyhjenemishäiriö.

Kyseessä on tähystyksessä tehtävä (endoskooppinen) toimenpide, joita tekevät ainoastaan urologit. Botox-hoito voidaan tehdä sairaalan urologisessa yksikössä (urologian poliklinikalla) ympäri Suomea sekä muutamissa yksityisissä lääkärikeskuksissa. Jo ajoissa ennen vastaanottoa potilas vastaa oirekyselyyn ja pitää kolmen vuorokauden ajan tarkkaa ”pissapäiväkirjaa”. Veren ja virtsan laboratoriotutkimukset kuuluvat lähtökartoitukseen. Ennen vastaanottoa ja hoidosta päättämistä tehdään lisäksi virtsateiden toimintaa ja virtsasuihkun virtausta selvittävä urodynaaminen tutkimus. Siinä mitataan myös virtsan ja mahdollisen jäännösvirtsan määrä.

Pelkän lähetetiedon perusteella julkisessa terveydenhuollossa ei anneta botuliinihoitoa, sillä kallis ja invasiivinen (elimistön sisälle ulottuva) hoito sitoo hoitoresursseja. Toimenpiteessä ei ole isoa riskiä, mutta potilaan tulee täyttää määrätyt lääketieteelliset kriteerit, jotta hoidolta voidaan odottaa hyvää vastetta. Ikävä takapakki voi olla se, että Botox joskus rentouttaa rakkolihasta niin tehokkaasti, että virtsaaminen hankaloituu tai onnistu lainkaan. Silloin rakon tyhjenemisen tueksi tarvitaan katetrointeja ja potilaalle opetetaan itsekatetroinnin tekniikka.  Botuliini on hyvin siedetty. Pistosten vaikutus alkaa 1–2 viikon kuluessa ja on kestoltaan yksilöllinen, yleensä 5–6 kuukautta. Jos vaste on hyvä, hoito uusitaan tarvittaessa. 

(Yllä olevassa kuvassa rakas edesmennyt paimensukuinen suomenlapinkoirani Vappu seikkailee mökkilahdella. Kävelyn aikana Vappu kyykistyi lukuisia kertoja pissalle. Ne olivat koirille ominaisia hajuviestejä, ei oire sairaudesta. Herkkä rakko sillä kuitenkin oli, koska esimerkiksi perheestä erossaolon aiheuttama stressi sai sen joskus lirauttelemaan myös asunnossa aivan sopimattomiin paikkoihin. Myös ihmisellä stressi voi lisätä virtsaneritystä ja pakkovirtsankarkailua. )